Homoseksuaaliseen seksiä kuopiossa pari hakee miestä

Sitä konservatiivinien Suomi Sitä konservatiivinien Suomi tuottaa, kuten muissakin konservatiivisissa maissa, seksiä, huumeita ja rikollisuutta. Konsrevatiivinen yhteiskunta ei muuten toimi. Jotta Suomeen saadaan maailmanlaajuisia tapahtumia ja päämiesten tapaamisia maassa pitää olla seksiä tarjolla ja varsinkin miesten välistä, kun suurin osa isoista päättäjistä pitävät miesten välisestä seksistä.

Myös naisedustajia on tapahtumissa, niin heille pitää olla miehiä tarjolla, koska miespuolisia edustajia ei ole heille niin paljon tarjolla. Lisäksi feministit tarvitsevat sitä patukkaa, niin mikäs sen parempi kuin kiltti ja kuuliainen pakolainen, siinä pakolaiset joutuvat touhuamaan ihraisten vanhojen läskien naisten kanssa. Kyllä käy pakolaisia sääliksi, kun noita läskejä akkoja näkee kaupungilla. Hesarin jutussa myös Hesarin jutussa myös pakolaiskeskuksessakin oleva kertoi myyvänsä itseään saadakseen rahaa.

Keskuksissa olevat saa ravinnon tai siihen rahaa , asunto, hygienia ja kaikki annetaan vastikkeetta. Jos siis tällainenkin ihminen valitsee seksin myymisen niin se on hänen oma valintansa ja suomalaisia on aivan turha syytää.

Muutenkin jos paperiton, maassa luvatta oleva ja karkotettava alkaa myydä itseään niin hän voisi halutessaan tehdä muutakin. Hän voisi palata ilmaiseksi turvalliseen lähtömaahansa , saisi paluurahan ja itseään ei tarvitsisi myydä. Painotan , että nämä valinnat joka ikinen tekee ihan itse.

Turha taas kääntää tätäkään suomalaisen syyksi , ei käy se. Pakolaiset itse sekä ostaa, että myy seksiä. Kaikkia ostajia kehotetaan käyttämään ainakin kortsuja ettei tule saaneeksi muutakin kuin hetken ja mielestäni vielä kyseenalaisen nautinnon? Suomalaiset nuoret naiset näyttää viihtyvän ainakin Hesan katukuvan mukaan kovasti värikkäämmän kulttuurin kainaloissa.

Jokainen tekee valinnan tälläkin tasolla ja mahdolliset ikävämmätkin seuraukset on siis myös itse valittu ja kestettävä. Sama ilmiö muuallakin Sama ilmiö muuallakin Suomessa, nuoret tytöt tumman pojan kainalossa.

Usein pojan mukana vielä lauma maanmiehiä. En ole varma, mutta mutu-tuntumalla voisin veikata, että kovinkaan herkästi näitä uusia vävyjä ei viedä näytille iskän ja äidin tykö. Eikös muutamat Spärrän nais Eikös muutamat Spärrän nais työntekijät pakolaiskeskuksissa lohduttaneet pakolaisten koti-ikävää jakamalla tavaraansa.

Papit ja papittaret kirkot Papit ja papittaret kirkot työpakjoiksi. Vielä muutama vuosikymmen Vielä muutama vuosikymmen sitten Suomen irtolaislain avulla pystyttiin taistelemaan prostituutiota, kerjäystä ja muita lieveilmiöitä vastaan. Onko irtolaislaista enää mitään jäljellä? On onnetonta, jos ulkomaalaisia seksin myyjiä haastattelevat vain lehtimiehet - heidän sijasta haastattelijoina pitäisi olla poliiseja, jotka voisivat pidättää heistä ainakin paperittomat.

Koska siirtolaisten määrä on Suomessa kasvanut kovin suureksi ja muuttanut muotoaan, nyt tarvittaisiin nopeasti kunnollinen irtolaislaki. Nyt kirkko mukaan, seksin Nyt kirkko mukaan, seksin myynti on lailistettava!!! Pitäisi olla suvaitsevaisia ja ymmärtäväisiä ja rikastaa kulttuuriamme! On jokaisen oma asia mitä tekee makuuhuoneessaan, aikuiset ihmiset saavat tehdä mitä haluavat, nyt satenkaarenväki mukaan!

Ja miksi meillä on Ja miksi meillä on huumeruiskujen vaihtopisteet, muttei käytettyjen kondomien vaihtopisteitä?

Ovatko prostituoidut vähemmän tärkeitä, kuin huumeiden käyttäjät? Eikö valtiota kiinnosta seksityöntekijöiden turvallisuus ja terveys?

Irtolaisuus, kerjääminen ja Irtolaisuus, kerjääminen ja prostituutio on sallittua. Eläköön vapaa liikkuvuus ja kulttuurien rikkaus. Olisiko tämä sitä hei me Olisiko tämä sitä hei me tienataan tällä työllistämistä jota tehdään hyväksymällä kielteisenmaassaolo päätöksen saaneiden maahantunkeutujien osaamista?

Halutaanko tällä ohjata kantasuomalaistenkin ajatuksia uuden ammatinvalinnan piiriin? Mitkä ihmeen "uuspaperittomat Mitkä ihmeen "uuspaperittomat"? Paperit joko on tai niitä ei ole, ei se liity uutuuteen tai vanhuuteen. Suuri osa tp-hakijoista on "hukannut" paperinsa tahallaan matkan varrelle eli eivät siis edes ole oikeasti paperittomia, vaan omat paperit on tuhottu tp-paikan toivossa.

Kun joku keksisi edullisen ja varman maailmanlaajuisen dna-testauksen tietokantoineen, poistuisi paperittomuuden ongelma kokonaan. Valehtelulle ei jäisi enää tilaa ja maasta toiseen voisi siirtyä vain esittämällä paperit tai antamalla dna-näytteen vaivattomasti esim. Ihmisiä joka päivä syntyy Ihmisiä joka päivä syntyy enemmän kuin noita testejä ehdittäisiin tehdä.

Puhumattakaan niiden hinnasta, eivät maailman kaikki rahat riittäisi 7 miljardin ihmisen testiin. Puhumatta siitä, kuka hullu käyttäisi triljoonia euroja pelkästään testeihin, kun samalla rahalla voisi parantaa ihmisten elinolosuhteet, niin ettei ihmisten ylipäätänsä tarvitsisi paeta omasta kodista. Jos ei valtiomme maksama täys Jos ei valtiomme maksama täys elatus riitä, niin siitä vaan, tehköön mitä lystää ja ketään ei kiinnosta!

Öljynporausalan ammattilaiset Öljynporausalan ammattilaiset osaavat letkun käytön myös pimeässä yössä. Avioliitto on ainutlaatuinen ja elinikäiseksi tarkoitettu miehen ja naisen toisiinsa sitoutuminen.

Kirkolle se on sakramentti, eikä sitä voi rinnastaa mihinkään toiseen yhteiselämän muotoon samaa tai eri sukupuolta olevien kesken. Piispallisissa lausunnoissa ei suoraan käsitelty homoseksuaalisuutta. Heteroseksuaalisen parisuhteen korostaminen teki silti rivien välissä selväksi, että se ei ole kirkon kannalta hyväksyttävää.

Kielteinen, joskaan ei erityisen tuomitseva asennoituminen homoseksuaalisuutta kohtaan tuli ilmi arkkipiispa Johanneksen arkkipiispana , k. Vaikka kirkko ei pyri niitä estämään, sen velvollisuutena on korostaa niiden poikkeavuutta luonnollisesta ja terveestä ideaalista.

Kirkollisissa lehdissä keskustelu homoseksuaalisuudesta virisi jo keväällä , jolloin Aamun Koiton , SOK: Pääkirjoituksessa vastaava päätoimittaja Kimmo Tapani Kärkkäinen luonnehti Aamun Koiton mielipidekirjoittelua käynnistymäisillään olleeksi suomalaiseksi seksuaalieettiseksi keskusteluksi. Kärkkäisen mukaan varovaisuus, suvaitsemattomuus ja käpertyneisyys auktoriteettien taakse ovat leimallisia ortodoksien keskustelulle seksistä.

Nimettömänä esiintynyt haastateltava kuvaili tilannetta kirkossa kaksinaismoralistiseksi: Alkuvuodesta Kärkkäinen esitti Aamun Koiton mielipidekirjoituksessaan, että homoseksuaalisuuden tuomitsevien näkemysten rinnalla ortodoksien keskuudessa esiintyy pyrkimys ottaa vakavasti nykyinen psykologinen ymmärrys, jossa seksuaalisuus sijoitetaan osaksi ihmisen persoonan kokonaisuutta.

Kyseessä on kahden miespuolisen ystävän solmima liitto, jonka siunaamiseksi on oma liturginen kaavansa. Vaikka toimitus sittemmin jäi pois käytöstä, tunnettiin se paikoin vielä luvun alussa ainakin Balkanilla. Hänen mukaansa ajankohtaisessa keskustelussa on hyvä tiedostaa kirkon historiassa tunnettu arvostus samaa sukupuolta olevien liittoja kohtaan. Suomessa luvulla käynnissä ollut samaa sukupuolta olevien parisuhteen virallistamiseen tähtäävä lainvalmistelu toimi pontimena SOK: Virallisissa kannanotoissa SOK suhtautui samaa sukupuolta olevien parisuhteisiin kielteisesti.

Lausunnoissa ei suoraan tuomittu homoseksuaalisuutta, vaan pyrkimyksenä oli vahvistaa perinteisen perheinstituution asemaa. Vaikka lausunnot oli laadittu lainvalmistelijan pyynnöstä, palvelivat ne kirkollisen opetusviran ylimpien haltijoiden tarpeita kirkon piirissä.

Lausunnot julkaistiin Aamun Koitossa , jolloin niillä haluttiin tehdä myös kirkon jäsenille tiettäväksi, että ortodoksinen perinne suhtautuu samaa sukupuolta olevien liittoihin kielteisesti. Huomattavaa on, että laajalevikkinen Aamun Koitto tarjosi tilaa virallisesta opetuksesta poikkeavalle tulkinnoille. Lainsäädännön ja yhteiskunnallisen tilanteen muuttuminen voidaan nähdä yllykkeenä kahdelle teologiselle tutkielmalle, joissa linjattiin ortodoksisen perinteen suhdetta ajankohtaiseen keskusteluun samaa sukupuolta olevien liitoista.

Vuonna ilmestyi Tapani Kärkkäisen ja pastori Heikki Huttusen esitys ortodoksisen kirkon ja homoseksuaalisuuden suhteesta.

Kirjoitus muodosti luvun kokoomateoksessa, jossa käsiteltiin homoseksuaalisuutta kristillisissä kirkoissa ja yhteiskunnassa. Kärkkäinen ja Huttunen etsivät mahdollisuuksia ja perusteita myönteiselle suhtautumiselle homoseksuaalisuuteen osana ortodoksina elämistä. He korostivat maailmanlaajan ortodoksisen kirkon moniäänisyyttä varsinkin seksuaalieettisissä kysymyksissä.

Vaikka voimakkaan kielteinen suhtautuminen homoseksuaalisuuteen on ollut hallitseva, ja paikalliset ortodoksiset kirkot ovat luvun alun kannanotoissaan tuominneet homoseksuaalisuuden, sitä on kirjoittajien mukaan samalla ymmärretty ja suvaittu.

Siihen liittyen he pohtivat tunnettujen samaa sukupuolta olevien pyhimysparien Pietari ja Paavali, Sergios ja Bakkos, Kosmas ja Damianos esikuvallisuutta homoseksuaalisille suhteille. Kärkkäisen ja Huttusen keskeiset teologiset argumentit homoseksuaalisuuden hyväksymiseksi perustuivat ihmiskuvaan, kolminaisuusoppiin ja idän teologisen perinteen apofaattiseen luonteeseen.

Ihmiskuvan osalta kirjoittajat korostivat sukupuolisuuden ja seksuaalisuuden myönteistä merkitystä ihmisenä olemiselle osana Jumalan luomistyötä. Heidän mukaansa seksuaalisuus on osa ihmisen persoonallisuutta, jonka toteutuminen kirkossa edellyttää kohtaamista ja kohdatuksi tulemista.

Homoseksuaalisissa kohtaamisissakin voidaan tunnistaa sukupuolisuuden alkuperäisen tarkoituksen merkkejä. Kirjoittajien mukaan kirkon tulisi kolminaisuudellisena yhteisönä etsiä erilaisuuden sovittamista ja mahdollistaa identiteettien moninaisuus paikallisen yhteisön sisällä. Tarkkojen eettisten määritelmien sijaan Kärkkäinen ja Huttunen tukeutuivat apofaattisen eli negatiivisen teologian lähtöolettamukseen Jumalasta ihmismielen ja -kielen tavoittamattomana.

Kirjoittajat totesivat, että lopullisuuden ja eksaktiuden sijaan teologia on jatkuvan muutoksen tilassa. Kärkkäisen ja Huttusen puheenvuoro kirvoitti pian vastineen, jonka kirjoitti maallikkoteologi Markus Paavola. Hänen homoseksuaalisuutta käsittelevä kirjoituksensa ilmestyi vuonna osana avioliittoa käsittelevää kokoomateosta. Paavola katsoi, että lausunnoissa ei ollut otettu selkeästi kantaa samaa sukupuolta olevien liittoihin ja homoseksuaalisuuteen yleensä.

Paavolan mukaan ortodoksinen perinne on asiassa yksiselitteinen: Näkemys kumpusi luomis- ja lankeemusopetuksesta, joiden perusteella Paavola määritteli homoseksuaalisuuden lankeemuksesta juontuvaksi himoksi ja seksuaaliseksi vääristymäksi. Tästä seuraa, että kirkon kanta homoseksuaalisuuteen on kielteinen.

Lääketieteen ja psykologian näkemykset ihmisestä eivät voineet hänen mukaansa tarjota kestäviä teologisia argumentteja etiikan ja pelastuksen kysymyksissä. Markus Paavola nojautui yhdysvaltalaiseen teologiin John Breckiin erotellessaan toisistaan homoseksuaalisen taipumuksen ja homoseksuaaliset teot.

Tässä käsityksessä homoseksuaalinen taipumus on ihmiselle annettu risti, josta seuraa, että homoseksuaalin kristityn on tuomittava oma taipumuksensa ja taisteltava sitä vastaan. Paavolan mukaan kyse on myönteisestä jännitteestä, jonka mukaisesti ihminen vaeltaa hengellistä tietään Jumalan yhteydessä kasvaen.

Homoseksuaalinen taipumus ei vie ihmiseltä mahdollisuutta siihen, kun sen sijaan homoseksuaaliset aktit ovat kirkon opetuksen mukaan moraalisesti väärin ja etäännyttävät ihmistä Jumalasta. Paavola myös torjui Kärkkäisen ja Huttusen hahmottamien uudenlaisten tulkintojen teologiset lähtökohdat. Ensinnäkin, homoseksuaalisuutta ei hänen mukaansa voi nähdä alkuperäiseen luomisjärjestykseen kuuluvana.

Niinpä opetus homoseksuaalisuudesta, kuten kristillinen etiikka laajemminkin, on myös muuttumatonta.

Apofaattinen teologia kyllä mahdollistaa ihmisen ymmärryksen kasvamisen, mutta ei voi olla tie perinteisen opetuksen kumoamiseen.

Puheenvuorot osoittavat, että ortodoksinen perinne mahdollisti erilaisia tulkintoja samaa sukupuolta oleviin pareihin suhtautumisesta. Molemmissa teksteissä kävi ilmi, että ortodoksiseen perinteeseen kuuluu perinteisesti jyrkkä suhtautuminen homoseksuaalisuuteen.

Kärkkäisen ja Huttusen tavoitteena oli esittää perusteita uudenlaiselle, myönteisemmälle tavalle suhtautua homoseksuaalisuuteen ortodoksisessa kirkossa. Paavola puolestaan peräänkuulutti perinteisen jyrkän kannan selkeämpää esiintuomista. Parisuhdelain voimaantulon jälkeen eduskunta alkoi valmistella avioliittolain muutosta, jolla samaa sukupuolta oleville pareille mahdollistettaisiin samat oikeudet kuin eri sukupuolta oleville aviopuolisoille.

Eduskunta hyväksyi lakialoitteen marraskuussa Arkkipiispa Leon arkkipiispana alkaen allekirjoittamassa ja Uutta lausunnossa oli hedelmällisyyttä ja lasten saantia korostava avioliiton biologinen perustelu sekä toteamus adoptio-oikeuden laajentamisesta kirkon arvojen vastaisena. Lausunnon mukaan vuoden laki rekisteröidystä parisuhteesta olisi jatkossakin kirkolle riittävä. Se täytti tasa-arvon vaatimukset ja takasi avioliiton käsitteen rajautumisen miehen ja naisen väliseen liittoon.

Uuden lain voimaantulemista ennakoiden lausunto toi esille ajatuksen vihkioikeudesta luopumisesta, jotta SOK: Vaikka virallinen kanta samaa sukupuolta olevien liittoihin oli vuoden lausunnon perusteella pysynyt muuttumattomana, suhtautumisessa muihin parisuhteisiin kuin avioliittoon oli tapahtunut lieventymistä.

Tämä käy ilmi SOK: Kirkko ei sulje oviaan minkäänlaiselta perheeltä tai parisuhteelta, jokainen on kutsuttu olemaan Kirkon perheen jäsen. Seksuaalisuuden osalta korostettiin yhtäältä, että Raamatun opetus on tältä osin monitulkintaista ja aikasidonnaista ja toisaalta, että ortodoksisella kirkolla ei ole yhtenäistä seksuaalimoraalia.

Kirkon todettiin käyvän seksuaalieettistä keskustelua, joka on yhteydessä viimeaikaiseen ymmärryksen avartumiseen seksuaalisuuden kirjosta. Tämä huomioiden merkittävänä voidaan pitää tulkintojen erilaisuutta lainsäätäjälle annetun lausunnon ja kirkon sisäiseen opetukseen tarkoitetun materiaalin välillä.

Oliko kirkon virallinen linjaus suhtautumisessa ei-perinteisiin parisuhteisiin ja avioliittoon niin johdonmukainen kuin lausunto avioliittolain muuttamisesta antoi olettaa?

Arkkipiispa Leon julkisuudessa esittämien kannanottojen perusteella avioliitto on yksinomaan miehen ja naisen välinen, eikä siihen voi rinnastaa mitään muuta yhteiselämän muotoa. Arkkipiispa ei ole pitänyt lähtökohtaisesti ongelmallisena sitä, että avioliitto määriteltäisiin laissa eri tavoin kuin kirkon opetuksessa.

Vastauksessaan arkkipiispa korosti kirkon avioliiton pyhyyttä ja muuttumattomuutta. Hän myös totesi, että pieni suomalainen yhteiskunta ei ymmärrä ortodoksista käsitystä, jolla on tukenaan koko ortodoksinen maailma ja sen oppiperinteen muuttumattomat lähteet Kristuksen opetus ja Raamatun totuus.

Vastapainona virallisen kannan muuttumattomuudelle arkkipiispa on muun muassa todennut, että kirkon avioliittokäsitys on kehittynyt aikojen saatossa, ja että yhteiskunnalliset realiteetit ovat vaikuttaneet siihen. Näin hän arvelee käyvän jatkossakin: Papiston kohdalla niitä ei voida hyväksyä. Kyse ei ole ollut pelkästään teoreettisesta pohdiskelusta, vaan tulkintaa samaa sukupuolta olevien parisuhteitten hyväksymisestä on koeteltu tilanteissa, joissa arkkipiispa on etsinyt ratkaisua kirkon maallikkotyöntekijän solmiman rekisteröidyn parisuhteen aiheuttamaan kuohuntaan.

Pyrkimys uudenlaisiin arvioihin ja käytänteisiin on näkynyt arkkipiispan linjausten ohella viime vuosina etenkin Helsingin metropoliitta Ambrosiuksen tehtävässä pohdinnoissa. Vaikka hänkin on katsonut, että avioliitto pysyy jatkossakin vain miehen ja naisen välisenä, on ortodoksisessa kirkossa hänen mukaansa tarpeen parantaa seksuaalivähemmistöjen asemaa.

Ambrosius on pitänyt hyvänä, että samaa sukupuolta olevien parisuhteista ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksista voidaan nykyisin keskustella avoimesti. Tämä edellyttää arvojen ja asenteiden muutosta. Alkuvuodesta sekä arkkipiispa Leo että metropoliitta Ambrosius toistivat näkemyksensä siitä, että muuttuva lainsäädäntö ei tule vaikuttamaan SOK: Ambrosius täsmensi, että vaikka kirkko ei vihikään samaa sukupuolta olevia pareja, kodinsiunauksen toimittaminen on mahdollista.

Uuden avioliittolain voimaanastumisen jälkeen SOK ei ole virallisesti kommentoinut muuttunutta tilannetta. Valtiovallan, eturyhmien tai yksittäisten ihmisten toimesta ei myöskään ole ainakaan näkyvästi esitetty vaatimusta samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä avioliittoon myös SOK: Virallisessa tulkinnassa SOK on pitänyt kiinni perinteisestä avioliittokäsityksestä.

Tavoitteena on selvästi ollut sekä perinteisen ortodoksisen opetuksen aseman turvaaminen SOK: Samalla piispat ovat tunnistaneet seksuaalivähemmistöjen olemassaolon kirkon piirissä ja pyrkineet tunnustamaan heidän oikeutensa kirkon jäseninä. Sekä arkkipiispa Leo että metropoliitta Ambrosius ovat arvelleet, että käsitys parisuhteesta ja perheestä muuttuu SOK: Näyttää siltä, että suhtautuminen samaa sukupuolta oleviin pareihin on kahtalainen: Arkkipiispan mukaan raja samaa sukupuolta olevien parisuhteiden hyväksymisessä kulkee papiston ja maallikoiden välillä.

Velvoittaako kirkon opetus avioliitosta viime kädessä ainoastaan papiston jäseniä ja heidän puolisoitaan? Ovatko maallikot vapautetut avioliittoa ja perhettä koskevien ihanteiden tavoittelusta? Näin tuskin kirkon johdossa ajatellaan. Arkkipiispa tasapainoilee tilanteessa, jossa ajasta nousevat uudenlaiset vaatimukset haastavat kirkon perinteisen opetuksen.

Vaikka kirkon opetuksen yleistä velvoittavuutta ei ole haluttu kumota, on seksuaalivähemmistöjen asemasta käyty keskustelu pakottanut arvioimaan sitä uudella tavalla. Papiston ja maallikoiden keskuudessa seksuaalivähemmistöjen asemaan ja oikeuksiin liittyvät pyrkimykset saivat luvulla näkyviä muotoja järjestäytymisenä tukiverkostoiksi, aiheesta keskustelemisena kirkollisissa lehdissä ja toimenpiteinä, joilla on pyritty vaikuttamaan kirkon johtoon. Järjestäytyminen alkoi, kun joukko ortodoksisen kirkon jäseniä liittyi luvun alussa Yhteys-liikkeeseen.

Se on vuonna järjestäytynyt ryhmä, joka edistää hyväksyvää ja ihmisarvoista suhtautumista seksuaali- ja sukupuolivähemmistöryhmiin Suomen kirkoissa. Se tarjosi vertaisryhmän ortodoksisille seksuaalivähemmistöihin kuuluville ihmisille sekä pyrki tekemään seksuaalivähemmistöt näkyviksi ja edistämään homoseksuaalisuutta koskevan nykyaikaisen tiedon omaksumista SOK: Tukiryhmiksi järjestäytyminen toi näkyvyyttä kysymykselle seksuaalivähemmistöistä ja synnytti keskustelua. Vuonna Ortodoksiviestissä keskusteltiin homoseksuaalisuudesta ja rekisteröidyistä parisuhteista.

Keskustelu lähti liikkeelle, kun piispoilta toivottiin lehden sivuilla selkeää kantaa homoseksuaalisuuteen. Niissä otettiin muun muassa myönteinen kanta samaa sukupuolta olevien parisuhteiden kirkollista siunaamista kohtaan, korostettiin erilaisuuden suvaitsemisen ja kunnioittamisen tarpeellisuutta sekä tuotiin esille psykiatrian ja lääketieteen näkökulmat homoseksuaalisuudesta synnynnäisenä taipumuksena.

Ortodoksiviestissä käydyn keskustelun seurauksena Yhteys-liikkeessä mukana olevat ortodoksit pyysivät liikkeen internetsivuille täsmennystä ortodoksien tavoitteista. Keskustelu virisi uudelleen Aamun Koiton sivuilla, kun vuosi käynnistyi homoseksuaalisuutta käsitelleellä numerolla.

Kahden papin, Heikki Huttunen ja Timo Lehmuskosken, haastatteluissa tuotiin esille tarve etsiä homoseksuaalisuutta ymmärtävää näkemystä. Huttunen esitti, että homoseksuaalisuuteen tulisi asennoitua pastoraalisena eli sielunhoidollisena eikä dogmaattisena eli opillisena kysymyksenä.

Huttunen myös perusteli ortodoksien Yhteys-liikkeeseen osallistumisen tärkeyttä sellaisen keskustelun edistämiseksi, jossa hyväksytään kaikki ihmiset. Lehmuskoski tarkasteli homoseksuaalisuuden kohtaamista rippi-isän näkökulmasta ja pohti kärsimyksen ja rakkauden merkitystä homoseksuaalisen ihmisen elämässä. Soini luonnehti homoseksuaalisuutta poikkeamaksi ja painotti pidättyväisyyttä ja kilvoittelua keinoina, joilla homoseksuaali kristitty voi elää kirkon ideaalien mukaisesti.

Hän paheksui pappien osallistumista Yhteys-liikkeeseen. Keskustelu jatkui lehden seuraavissa numeroissa. Hänen mukaansa Raamattu johdonmukaisesti tuomitsee homoseksuaalisuuden eikä anna perusteita suvaitseville tulkinnoille.

He painottivat, että sielunhoidollinen lähestymistapa mahdollistaa kuitenkin asioista keskustelemisen ja kaikkien ihmisten kunnioittamisen. Tämän jälkeen joukko venäläistaustaisia seurakuntalaisia ilmaisi huolensa, pitäytyykö SOK oikeassa opetuksessa homoseksuaalisuutta koskien. Kirjoittajien kanta ilmiöön oli torjuva, ja he toivoivat piispojen puuttumista asiaan. Arsenin mukaan kirkon selkeä kanta oli jo tuotu esiin aiemmissa lausunnoissa. Lehti julkaisikin uudelleen piispainkokouksen lausunnon rekisteröidyistä parisuhteista vuodelta Piispainkokoukselta saatiin aiheeseen liittyen kannanotto maaliskuussa , kun se antoi päätöksen sille tehdystä kantelusta SOK: Kantelun takana oli kolme maallikkoteologia, jotka olivat vaatineet piispoja ryhtymään toimiin kirkon työntekijöiden nimien poistamiseksi Yhteys-liikkeen nettisivuilta.

Piispojen mukaan mikään julistus ei voi muuttaa kirkon opetusta. Siinä painotettiin avioliittoa koskevan opetuksen pysyvyyttä. Kiistaa herättänyt osallistuminen Yhteys-liikkeen toimintaan ei selvästikään muodostanut piispojen mukaan uhkaa kuuliaisuudelle kirkon oppia kohtaan.

Myöhemmin samana vuonna ilmestyi Hannu Pöyhösen kirjoittama kirjanen Homoseksuaalisuus ortodoksisen perinteen valossa. Teoksessa pääpaino oli poiminnoilla Raamatusta, kirkkoisiltä ja ortodoksisilta ohjaajavanhuksilta. Niiden perusteella Pöyhönen esitti johtopäätöksenään, että ortodoksisen kirkon kanta homoseksuaalisuuteen on jyrkän kielteinen. Arkkipiispa kertoi luottavansa papiston kykyyn tutkia teosta avoimin silmin.

Lehti toi myös esille anonyymina pysyttelevän papin kannan. Papin mielestä kirja ei onnistunut tuomaan esille pastoraalista näkökulmaa vaan vain vahvisti sekä homoseksuaalisuudesta vallitsevia kielteisiä käsityksiä että eri tavoin kysymykseen asennoituvien vastakkainasettelua.

Yhtenäisen tulkinnan sijaan kirkon perinne näyttäytyy moniäänisenä. Seuraavan kerran keskustelua käytiin Ortodoksiviestissä, joka uuden avioliittolain voimaantuloa ennakoiden keskittyi loppuvuoden numerossa avioliittoon ja homoseksuaalisuuteen. Lehdessä haastateltu arkkipiispa Leo korosti kirkon yhtenäisyyttä avioliittoa koskevassa opetuksessa ja ounasteli, että SOK: Molemmat esiintyivät omilla nimillään ja kasvoillaan.

Haastattelussa käsiteltiin sekä seksuaalivähemmistöön kuulumisen kipupisteitä että kirkon jäsenyyttä ja kirkon elämään osallistumista. Kirkollisen vihkimisen puuttuminen samaa sukupuolta olevilta pareilta ei ollut kummallekaan kynnyskysymys. He myös toivat esille seurakuntalaisten ja etenkin papiston hyväksyvän asennoitumisen homoseksuaaleja kohtaan. Salminen korosti jokaisen ihmisen kokonaisuutena ja Kristuksen kuvana kohtaamisen tärkeyttä. Vaikka seurakunnan käytännöt ovatkin ristiriidassa kirkon homoseksuaalisuutta koskevan jyrkän opetuksen kanssa, Salminen ei nähnyt tilanteessa suurta ongelmaa.

Kysymystä samaa sukupuolta olevien parisuhteesta ja avioliitosta ei tämän jälkeen ole käsitelty kirkollisissa lehdissä. Uuden avioliittolainsäädännön voimaan astumisen myötä keskustelu näyttää toistaiseksi laantuneen. Samaa sukupuolta olevien parisuhteesta käyty keskustelu ei ole rajautunut pelkästään SOK: Tämä on seurausta ortodoksisen kirkon rakenteesta, joka liittää paikalliskirkot toisiinsa.

SOK kuuluu hallinnollisesti Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin alaisuuteen. Autonomisena paikalliskirkkona SOK on osa ortodoksisten kirkkojen maailmanlaajaa kirkkoperhettä. Yhteinen oppi ja järjestys ovat keskeinen ortodoksista kirkkoa koossapitävä tekijä. Maailmanlaajasti katsottuna ortodoksiset kirkot asennoituvat seksuaalivähemmistöihin torjuvasti, jopa fundamentalistisesti.

Kumpikin kirkko tuomitsi heteroseksuaalisuudesta poikkeavat seksuaalisuuden muodot luonnottomina ja synnillisinä.

Yhdysvalloissa Amerikan ortodoksinen kirkko on torjuvan kannan ohella korostanut homoseksuaalien pastoraalisen kohtaamisen tärkeyttä. Aktiivinen homoseksuaalisuuden toteuttaminen nähdään kuitenkin esteenä kirkon sakramenttielämään osallistumiselle. Suomessa pappien liittyminen Yhteys-liikkeen toimintaan ja tavoitteisiin huomattiin Konstantinopolin patriarkaatissa. Patriarkan mukaan tilanne olisi pikaisesti saatettava ortodoksisen perinteen mukaisiin uomiin.

Lisäystä ei voi pitää niinkään teologisena, vaan se on luonteeltaan sosiologinen. Leo myös kertoi metropoliitta Ambrosiuksen pyytäneen Yhteys-liikkeen allekirjoittajia vetämään nimensä pois. Samaan aikaan Suomen tilanteeseen reagoitiin myös Venäjän ortodoksisessa kirkossa. Moskovan patriarkaatissa homoseksuaalisuus tuomittiin jyrkästi ja sieltä kantautuneitten tietojen mukaan arkkipiispa Leon suhtautumista pidetiin liian liberaalina.

Venäläinen osapuoli nosti jopa esille mahdollisuuden venäläisen hiippakunnan perustamisesta SOK: Kysymys avioliitosta ja samaa sukupuolta olevien parisuhteista tuli yleisortodoksisesti ajankohtaiseksi vuonna , kun Kreetalla kokoontui ortodoksisten paikalliskirkkojen suuri synodi. Ortodoksisten kirkkojen äänenä esiintynyt synodi julkaisi joukon asiakirjoja ajankohtaisia kysymyksiä koskien.

Yksi asiakirjoista käsitteli avioliittoa. Dokumentissa korostettiin sekä avioliiton pyhyyttä että sen pysyvyyttä miehen ja naisen välisenä liittona. Muunlaiset yhteiselämän muodot eivät mahdu ortodoksien avioliittokäsityksen piirin. Synodin päätökset ovat velvoittavia kaikille ortodoksisille paikalliskirkoille. Arkkipiispa Leo on viime vuosina eri yhteyksissä muistuttanut, että Suomen kirkon on ajankohtaisissa kysymyksissä mukauduttava yleisortodoksiseen näkemykseen vain paikallisesta kontekstista nousevien tulkintojen sijaan.

Syyksi hän mainitsi Suomessa omaksutun pastoraalisen linjan poikkeamisen asiakirjan keskiaikaan sidoksissa olevasta ajattelusta. Ambrosiuksen mukaan kirkko ei silti Suomessakaan tulisi hyväksymään sukupuolineutraalia avioliittoa omien jäsentensä kohdalla. Kirkon hallinnon korkeimmilla tahoilla on kuitenkin korostettu synodin päätösten velvoittavuutta.

Patriarkka Bartolomeos nosti synodin avioliittoa koskevan opetuksen näkyvästi esille tervehdyksessään SOK: Patriarkka teroitti, että synodin päätökset velvoittavat opettamaan ja toimimaan niiden mukaisesti. Patriarkan mukaan kirkko ei hyväksy avioliitosta poikkeavaa jäsentensä yhteiselämää sen enempää samaa tai toista sukupuolta olevan kanssa.

Avioliittoa käsitteli samaisen kokouksen avaussanoissaan myös arkkipiispa Leo. Hän luonnehti nykyaikaa aatteellisten rintamalinjojen ja normatiivisten ideologioiden aikakaudeksi. Yhdeksi aatteelliseksi valintatilanteeksi hän nimesi avioliiton määritelmän. Siinä itäinen kristillinen, juutalainen ja islamilainen kulttuuri ja ajankohtainen suomalainen avioliittokeskustelu ovat törmäyskurssilla.

Leon mukaan avioliittoon liittyvä ortodoksinen ajattelu on tiiviisti yhteydessä traditioon, jossa hän — Kreetan synodin määrittelyihin liittyen — korosti uskollisuutta ekumeenisten kirkolliskokousten ja kirkkoisien perinteelle.

Sen enempää Kreetan synodin avioliittoa koskevien päätösten kuin Suomen uuden avioliittolain vaikutuksista SOK: Samaa sukupuolta olevien parisuhteita ja avioliittoa koskevassa kysymyksessä SOK on tilanteessa, jossa sen on arvioitava suomalaisen yhteiskunnan ja kulttuurin muutoksiin reagoimista ortodoksisten paikalliskirkkojen keskinäisen yhteyden kannalta.

Arkkipiispa Leo on esiintynyt yleisortodoksisen perinteen puolustajana, mutta myös merkkejä liberaalimmasta ajattelusta on näkynyt. Pian kolmekymmentä vuotta jatkuneesta keskustelusta voidaan edellä esitetyn perusteella erotella viisi pääjuonnetta.

Kirkon viralliset kannanotot samaa sukupuolta olevien parisuhteita ja tasa-arvoista avioliittolakia koskien. Virallisissa kannanotoissa on korostettu ortodoksisen avioliittokäsityksen pysyvyyttä: Homoseksuaalisuutta ei kirkon kannanotoissa ole suoranaisesti käsitelty. Piispojen kommentit ja linjaukset seksuaalivähemmistöjen asemaan liittyvissä kysymyksissä.

Keskusteluun osallistuneet piispat tunnistavat seksuaalivähemmistöjen olemassaolon kirkossa, mutta eivät ole järin voimakkaasti ajaneet heidän oikeuksiaan. Yksittäistapauksissa arkkipiispa on asettunut tukemaan seksuaalivähemmistöön kuuluvaa kirkon maallikkotyöntekijää. Piispojen varovainen mutta suvaitsevaisuutta etsivä asenne kielii siitä, että kirkon johdossa on hyväksytty yhtenäiskulttuurin murroksen ja perhemuotojen moninaistumisen vaikutukset SOK: Näkyvimmin tämä on tapahtunut Yhteys-liikkeen muodossa.

Järjestäytyminen on synnyttänyt keskustelua ja herättänyt vastustusta. Piispat eivät ole halunneet estää ortodoksien osallistumista Yhteys-liikkeen toimintaan. Keskustelu on tuonut kuuluviin kirkon piirissä eri rooleissa toimivien ihmisten elettyä todellisuutta. Äänensä kuuluviin ovat saaneet seksuaalivähemmistöihin kuuluvat, heidän asemansa kohentamista toivovat ja heidän olemassaoloonsa jyrkästi suhtautuvat ortodoksit.

Konstantinopolin patriarkaatin ja Moskovan patriarkaatin taholta SOK: Kun näin jäsenneltyä keskustelua peilataan tämän artikkelin alussa esiteltyyn Ortodoksiviestin pääkirjoitukseen, samaa sukupuolta olevien liitoista käyty keskustelu näyttää olevan todellisempi ilmiö kuin pääkirjoituksessa kuvattiin. SOK ei ole ollut asiassa hiljaa. Piispainkokous on lausunut asiassa kantansa kolmeen otteeseen.

Yksittäisistä piispoista arkkipiispat Johannes ja Leo sekä metropoliitta Ambrosius ja piispa Arseni ovat tuoneet esille näkemyksiään. Virallista kantaa edustavien piispojen lisäksi keskusteluun ovat osallistuneet eri rooleissa toimivat ortodoksit. Alusta asti keskustelua ovat hallinneet kaksi päänäkemystä: Nämä kaksi kantaa on toistuvasti tuotu esille keskustelussa.

Kummankin näkökulman kannattajien keskuudessa on viime vuosikymmeninä ilmaistu toive, että piispat antaisivat asiassa selkeää ohjeistusta. Yksi keskustelun piirteistä näyttäisikin olevan kirkon jäsenten halu pysyä dialogissa kirkon virallisen opetuksen kanssa — miten se määritelläänkin ja kenen toimesta. Onko keskustelu vuosien saatossa edistynyt?

Ainakaan mitään perusjännitteen laukaisevaa ratkaisua ei ole löytynyt. Syvällistä teologista pohdintaa ei myöskään vuosien ja jälkeen ole harjoitettu, vaan keskustelu on pitkälti muodostunut päänäkemyksiä tukevista mielipiteistä.

Kaksi vastakkaista päänäkemystä näyttävät keskustelun myötä kiteytyneen. Keskustelu on myös osoittanut, miten tärkeä rooli on ortodoksisen perinteen arvovallalla ja tulkinnalla. Kantavana metatasona voidaankin pitää kysymystä auktoritatiivisten lähteitten merkityksestä ja tulkinnasta nykyajassa.

Miten kirkon tulisi arvioida oman perinteensä sisältöjä ja velvoittavuutta tilanteessa, jossa kasvanut lääketieteellinen tieto ja yhteiskunnassa vallitsevat arvot myös rakentavat kirkon jäsenten ymmärrystä ja asenteita? Tähän ei ole muodostunut selkeää vastausta. Kirkollisissa lehdissä keskustelu lähti liikkeelle seksuaalivähemmistöjen olemassaolon toteamisesta.

Keskeisin muutos lienee tapahtunut seksuaalivähemmistöjen asemassa kirkon sisällä. Vaietut homoseksuaalit ovat keskustelun edetessä tulleet näkyviksi. Keskustelun tuoreimmat kerrokset antavat viitteitä siitä, että nykyisin he myös ovat suhteellisen ongelmattomasti osa seurakuntatodellisuutta.

. toukokuu Miehet juttelivat sotkamolaisesta pariskunnasta, joka oli jäänyt kiinni homoudesta . Kolme vuotta myöhemmin, vuonna , homoseksuaalisten tekojen kriminalisointi poistettiin . Hänen mukaansa ihmiset yhä ajattelevat homosuhteita seksin kautta. . Kuopion poliisiasema suljettiin räjähteen vuoksi. Selvisipä sitten syykin miksi mies harrasti kanssani seksiä tosi harvoin. Homoseksuaalisuus tarkoittaa sitä, että mies rakastaa miestä tai haluaa nimenomaan . ilmaisia seksi thai hieronta kuopio tissit rinnat kantis thai kokkola järvenpään uimahalli . Kokkola thai hieronta kokkolapillua pari hakee munaa äiti ja liveseksiä. Vaalealla nahkasohvalla istuu mies, jonka suurin osa suomalaisista tunnistaa. sohvapöydälle valmiiksi joitakin papereita, kellastuneita lehtileikkeitä ja pari vanhaa kirjettä. jotka luvulla tuomittiin vankeuteen seksistä toisen naisen kanssa. .. Tyydytystä tälle vietilleen he ovat hakeneet homoseksuaalisuudesta, .

Homoseksuaaliseen seksitreffi t kyrvän imeminen

Painotan , että nämä valinnat joka ikinen tekee ihan itse. Turha taas kääntää tätäkään suomalaisen syyksi , ei käy se. Pakolaiset itse sekä ostaa, että myy seksiä.

Kaikkia ostajia kehotetaan käyttämään ainakin kortsuja ettei tule saaneeksi muutakin kuin hetken ja mielestäni vielä kyseenalaisen nautinnon? Suomalaiset nuoret naiset näyttää viihtyvän ainakin Hesan katukuvan mukaan kovasti värikkäämmän kulttuurin kainaloissa.

Jokainen tekee valinnan tälläkin tasolla ja mahdolliset ikävämmätkin seuraukset on siis myös itse valittu ja kestettävä. Sama ilmiö muuallakin Sama ilmiö muuallakin Suomessa, nuoret tytöt tumman pojan kainalossa. Usein pojan mukana vielä lauma maanmiehiä. En ole varma, mutta mutu-tuntumalla voisin veikata, että kovinkaan herkästi näitä uusia vävyjä ei viedä näytille iskän ja äidin tykö.

Eikös muutamat Spärrän nais Eikös muutamat Spärrän nais työntekijät pakolaiskeskuksissa lohduttaneet pakolaisten koti-ikävää jakamalla tavaraansa. Papit ja papittaret kirkot Papit ja papittaret kirkot työpakjoiksi.

Vielä muutama vuosikymmen Vielä muutama vuosikymmen sitten Suomen irtolaislain avulla pystyttiin taistelemaan prostituutiota, kerjäystä ja muita lieveilmiöitä vastaan.

Onko irtolaislaista enää mitään jäljellä? On onnetonta, jos ulkomaalaisia seksin myyjiä haastattelevat vain lehtimiehet - heidän sijasta haastattelijoina pitäisi olla poliiseja, jotka voisivat pidättää heistä ainakin paperittomat. Koska siirtolaisten määrä on Suomessa kasvanut kovin suureksi ja muuttanut muotoaan, nyt tarvittaisiin nopeasti kunnollinen irtolaislaki. Nyt kirkko mukaan, seksin Nyt kirkko mukaan, seksin myynti on lailistettava!!!

Pitäisi olla suvaitsevaisia ja ymmärtäväisiä ja rikastaa kulttuuriamme! On jokaisen oma asia mitä tekee makuuhuoneessaan, aikuiset ihmiset saavat tehdä mitä haluavat, nyt satenkaarenväki mukaan! Ja miksi meillä on Ja miksi meillä on huumeruiskujen vaihtopisteet, muttei käytettyjen kondomien vaihtopisteitä? Ovatko prostituoidut vähemmän tärkeitä, kuin huumeiden käyttäjät?

Eikö valtiota kiinnosta seksityöntekijöiden turvallisuus ja terveys? Irtolaisuus, kerjääminen ja Irtolaisuus, kerjääminen ja prostituutio on sallittua. Eläköön vapaa liikkuvuus ja kulttuurien rikkaus. Olisiko tämä sitä hei me Olisiko tämä sitä hei me tienataan tällä työllistämistä jota tehdään hyväksymällä kielteisenmaassaolo päätöksen saaneiden maahantunkeutujien osaamista?

Halutaanko tällä ohjata kantasuomalaistenkin ajatuksia uuden ammatinvalinnan piiriin? Mitkä ihmeen "uuspaperittomat Mitkä ihmeen "uuspaperittomat"?

Paperit joko on tai niitä ei ole, ei se liity uutuuteen tai vanhuuteen. Suuri osa tp-hakijoista on "hukannut" paperinsa tahallaan matkan varrelle eli eivät siis edes ole oikeasti paperittomia, vaan omat paperit on tuhottu tp-paikan toivossa. Kun joku keksisi edullisen ja varman maailmanlaajuisen dna-testauksen tietokantoineen, poistuisi paperittomuuden ongelma kokonaan. Valehtelulle ei jäisi enää tilaa ja maasta toiseen voisi siirtyä vain esittämällä paperit tai antamalla dna-näytteen vaivattomasti esim.

Ihmisiä joka päivä syntyy Ihmisiä joka päivä syntyy enemmän kuin noita testejä ehdittäisiin tehdä. Puhumattakaan niiden hinnasta, eivät maailman kaikki rahat riittäisi 7 miljardin ihmisen testiin.

Puhumatta siitä, kuka hullu käyttäisi triljoonia euroja pelkästään testeihin, kun samalla rahalla voisi parantaa ihmisten elinolosuhteet, niin ettei ihmisten ylipäätänsä tarvitsisi paeta omasta kodista. Jos ei valtiomme maksama täys Jos ei valtiomme maksama täys elatus riitä, niin siitä vaan, tehköön mitä lystää ja ketään ei kiinnosta! Öljynporausalan ammattilaiset Öljynporausalan ammattilaiset osaavat letkun käytön myös pimeässä yössä.

Ammatti-ilmoitukset turvapaikkahakemuksissa ovat ainakin näiden osalta ilmeisesti osittain totta? Jos tarina on yhtään totta, niin yllättävän paljon on homoseksuaaleja Suomessa. Artikkelin mukaan jokaisesta vastaanottokeskuksesta löytyy siis muutamasta aina kymmeniin seksityöläistä ja asiakkaita riittää kaikille.

Eipä ihme, että maasta on löytynyt turvapaikkojen myöntämiselle höveliä ja suopeata joukkoa. Tästähän pääsee vetämään johtopäätöksiä suopeuden ja homoseksuaalisuuden yhteydestä. Arabimaissa sukupuolitaudit ovat niin paljon yleisempiä kuin Pohjoismaissa tähän asti joten kuinka itsetuhoinen suomalainen voi olla, että lähtee niihin arvontoihin pelikuponkinsa kanssa pelaamaan? Samoin kuin Afrikkalaiset Samoin kuin Afrikkalaiset prostituoidut olivat jakaneet Helsingin keskustan reviireihin ja olivat puukottaneet toisen prostituoidun, kun hän eksyi niiden alueelle.

Niin tässäkin tapauksessa todennäköisesti he myyvät seksiä vain omille, eli niille Afrikkalaisille, jotka asuvat täällä vakituisesti ja ovat saaneet pysyvät oleskeluluvan. Kyllä siinä on asiakkaana Kyllä siinä on asiakkaana ihan tavallisia kokeilun haluisia perheellisiäkin miehiä. Pois vaan kaikki paperittomat Ja ihmisten hädänalaista Ja ihmisten hädänalaista tilaa hyväksi käyttävät pervot ja latvalahot kiittävät!

Kirkollisissa lehdissä keskustelu homoseksuaalisuudesta virisi jo keväällä , jolloin Aamun Koiton , SOK: Pääkirjoituksessa vastaava päätoimittaja Kimmo Tapani Kärkkäinen luonnehti Aamun Koiton mielipidekirjoittelua käynnistymäisillään olleeksi suomalaiseksi seksuaalieettiseksi keskusteluksi.

Kärkkäisen mukaan varovaisuus, suvaitsemattomuus ja käpertyneisyys auktoriteettien taakse ovat leimallisia ortodoksien keskustelulle seksistä. Nimettömänä esiintynyt haastateltava kuvaili tilannetta kirkossa kaksinaismoralistiseksi: Alkuvuodesta Kärkkäinen esitti Aamun Koiton mielipidekirjoituksessaan, että homoseksuaalisuuden tuomitsevien näkemysten rinnalla ortodoksien keskuudessa esiintyy pyrkimys ottaa vakavasti nykyinen psykologinen ymmärrys, jossa seksuaalisuus sijoitetaan osaksi ihmisen persoonan kokonaisuutta.

Kyseessä on kahden miespuolisen ystävän solmima liitto, jonka siunaamiseksi on oma liturginen kaavansa. Vaikka toimitus sittemmin jäi pois käytöstä, tunnettiin se paikoin vielä luvun alussa ainakin Balkanilla. Hänen mukaansa ajankohtaisessa keskustelussa on hyvä tiedostaa kirkon historiassa tunnettu arvostus samaa sukupuolta olevien liittoja kohtaan. Suomessa luvulla käynnissä ollut samaa sukupuolta olevien parisuhteen virallistamiseen tähtäävä lainvalmistelu toimi pontimena SOK: Virallisissa kannanotoissa SOK suhtautui samaa sukupuolta olevien parisuhteisiin kielteisesti.

Lausunnoissa ei suoraan tuomittu homoseksuaalisuutta, vaan pyrkimyksenä oli vahvistaa perinteisen perheinstituution asemaa. Vaikka lausunnot oli laadittu lainvalmistelijan pyynnöstä, palvelivat ne kirkollisen opetusviran ylimpien haltijoiden tarpeita kirkon piirissä. Lausunnot julkaistiin Aamun Koitossa , jolloin niillä haluttiin tehdä myös kirkon jäsenille tiettäväksi, että ortodoksinen perinne suhtautuu samaa sukupuolta olevien liittoihin kielteisesti.

Huomattavaa on, että laajalevikkinen Aamun Koitto tarjosi tilaa virallisesta opetuksesta poikkeavalle tulkinnoille. Lainsäädännön ja yhteiskunnallisen tilanteen muuttuminen voidaan nähdä yllykkeenä kahdelle teologiselle tutkielmalle, joissa linjattiin ortodoksisen perinteen suhdetta ajankohtaiseen keskusteluun samaa sukupuolta olevien liitoista.

Vuonna ilmestyi Tapani Kärkkäisen ja pastori Heikki Huttusen esitys ortodoksisen kirkon ja homoseksuaalisuuden suhteesta. Kirjoitus muodosti luvun kokoomateoksessa, jossa käsiteltiin homoseksuaalisuutta kristillisissä kirkoissa ja yhteiskunnassa. Kärkkäinen ja Huttunen etsivät mahdollisuuksia ja perusteita myönteiselle suhtautumiselle homoseksuaalisuuteen osana ortodoksina elämistä.

He korostivat maailmanlaajan ortodoksisen kirkon moniäänisyyttä varsinkin seksuaalieettisissä kysymyksissä. Vaikka voimakkaan kielteinen suhtautuminen homoseksuaalisuuteen on ollut hallitseva, ja paikalliset ortodoksiset kirkot ovat luvun alun kannanotoissaan tuominneet homoseksuaalisuuden, sitä on kirjoittajien mukaan samalla ymmärretty ja suvaittu.

Siihen liittyen he pohtivat tunnettujen samaa sukupuolta olevien pyhimysparien Pietari ja Paavali, Sergios ja Bakkos, Kosmas ja Damianos esikuvallisuutta homoseksuaalisille suhteille. Kärkkäisen ja Huttusen keskeiset teologiset argumentit homoseksuaalisuuden hyväksymiseksi perustuivat ihmiskuvaan, kolminaisuusoppiin ja idän teologisen perinteen apofaattiseen luonteeseen. Ihmiskuvan osalta kirjoittajat korostivat sukupuolisuuden ja seksuaalisuuden myönteistä merkitystä ihmisenä olemiselle osana Jumalan luomistyötä.

Heidän mukaansa seksuaalisuus on osa ihmisen persoonallisuutta, jonka toteutuminen kirkossa edellyttää kohtaamista ja kohdatuksi tulemista. Homoseksuaalisissa kohtaamisissakin voidaan tunnistaa sukupuolisuuden alkuperäisen tarkoituksen merkkejä.

Kirjoittajien mukaan kirkon tulisi kolminaisuudellisena yhteisönä etsiä erilaisuuden sovittamista ja mahdollistaa identiteettien moninaisuus paikallisen yhteisön sisällä. Tarkkojen eettisten määritelmien sijaan Kärkkäinen ja Huttunen tukeutuivat apofaattisen eli negatiivisen teologian lähtöolettamukseen Jumalasta ihmismielen ja -kielen tavoittamattomana.

Kirjoittajat totesivat, että lopullisuuden ja eksaktiuden sijaan teologia on jatkuvan muutoksen tilassa. Kärkkäisen ja Huttusen puheenvuoro kirvoitti pian vastineen, jonka kirjoitti maallikkoteologi Markus Paavola.

Hänen homoseksuaalisuutta käsittelevä kirjoituksensa ilmestyi vuonna osana avioliittoa käsittelevää kokoomateosta. Paavola katsoi, että lausunnoissa ei ollut otettu selkeästi kantaa samaa sukupuolta olevien liittoihin ja homoseksuaalisuuteen yleensä. Paavolan mukaan ortodoksinen perinne on asiassa yksiselitteinen: Näkemys kumpusi luomis- ja lankeemusopetuksesta, joiden perusteella Paavola määritteli homoseksuaalisuuden lankeemuksesta juontuvaksi himoksi ja seksuaaliseksi vääristymäksi.

Tästä seuraa, että kirkon kanta homoseksuaalisuuteen on kielteinen. Lääketieteen ja psykologian näkemykset ihmisestä eivät voineet hänen mukaansa tarjota kestäviä teologisia argumentteja etiikan ja pelastuksen kysymyksissä. Markus Paavola nojautui yhdysvaltalaiseen teologiin John Breckiin erotellessaan toisistaan homoseksuaalisen taipumuksen ja homoseksuaaliset teot.

Tässä käsityksessä homoseksuaalinen taipumus on ihmiselle annettu risti, josta seuraa, että homoseksuaalin kristityn on tuomittava oma taipumuksensa ja taisteltava sitä vastaan.

Paavolan mukaan kyse on myönteisestä jännitteestä, jonka mukaisesti ihminen vaeltaa hengellistä tietään Jumalan yhteydessä kasvaen. Homoseksuaalinen taipumus ei vie ihmiseltä mahdollisuutta siihen, kun sen sijaan homoseksuaaliset aktit ovat kirkon opetuksen mukaan moraalisesti väärin ja etäännyttävät ihmistä Jumalasta.

Paavola myös torjui Kärkkäisen ja Huttusen hahmottamien uudenlaisten tulkintojen teologiset lähtökohdat. Ensinnäkin, homoseksuaalisuutta ei hänen mukaansa voi nähdä alkuperäiseen luomisjärjestykseen kuuluvana. Niinpä opetus homoseksuaalisuudesta, kuten kristillinen etiikka laajemminkin, on myös muuttumatonta.

Apofaattinen teologia kyllä mahdollistaa ihmisen ymmärryksen kasvamisen, mutta ei voi olla tie perinteisen opetuksen kumoamiseen. Puheenvuorot osoittavat, että ortodoksinen perinne mahdollisti erilaisia tulkintoja samaa sukupuolta oleviin pareihin suhtautumisesta. Molemmissa teksteissä kävi ilmi, että ortodoksiseen perinteeseen kuuluu perinteisesti jyrkkä suhtautuminen homoseksuaalisuuteen.

Kärkkäisen ja Huttusen tavoitteena oli esittää perusteita uudenlaiselle, myönteisemmälle tavalle suhtautua homoseksuaalisuuteen ortodoksisessa kirkossa. Paavola puolestaan peräänkuulutti perinteisen jyrkän kannan selkeämpää esiintuomista.

Parisuhdelain voimaantulon jälkeen eduskunta alkoi valmistella avioliittolain muutosta, jolla samaa sukupuolta oleville pareille mahdollistettaisiin samat oikeudet kuin eri sukupuolta oleville aviopuolisoille.

Eduskunta hyväksyi lakialoitteen marraskuussa Arkkipiispa Leon arkkipiispana alkaen allekirjoittamassa ja Uutta lausunnossa oli hedelmällisyyttä ja lasten saantia korostava avioliiton biologinen perustelu sekä toteamus adoptio-oikeuden laajentamisesta kirkon arvojen vastaisena. Lausunnon mukaan vuoden laki rekisteröidystä parisuhteesta olisi jatkossakin kirkolle riittävä. Se täytti tasa-arvon vaatimukset ja takasi avioliiton käsitteen rajautumisen miehen ja naisen väliseen liittoon.

Uuden lain voimaantulemista ennakoiden lausunto toi esille ajatuksen vihkioikeudesta luopumisesta, jotta SOK: Vaikka virallinen kanta samaa sukupuolta olevien liittoihin oli vuoden lausunnon perusteella pysynyt muuttumattomana, suhtautumisessa muihin parisuhteisiin kuin avioliittoon oli tapahtunut lieventymistä. Tämä käy ilmi SOK: Kirkko ei sulje oviaan minkäänlaiselta perheeltä tai parisuhteelta, jokainen on kutsuttu olemaan Kirkon perheen jäsen.

Seksuaalisuuden osalta korostettiin yhtäältä, että Raamatun opetus on tältä osin monitulkintaista ja aikasidonnaista ja toisaalta, että ortodoksisella kirkolla ei ole yhtenäistä seksuaalimoraalia.

Kirkon todettiin käyvän seksuaalieettistä keskustelua, joka on yhteydessä viimeaikaiseen ymmärryksen avartumiseen seksuaalisuuden kirjosta. Tämä huomioiden merkittävänä voidaan pitää tulkintojen erilaisuutta lainsäätäjälle annetun lausunnon ja kirkon sisäiseen opetukseen tarkoitetun materiaalin välillä. Oliko kirkon virallinen linjaus suhtautumisessa ei-perinteisiin parisuhteisiin ja avioliittoon niin johdonmukainen kuin lausunto avioliittolain muuttamisesta antoi olettaa?

Arkkipiispa Leon julkisuudessa esittämien kannanottojen perusteella avioliitto on yksinomaan miehen ja naisen välinen, eikä siihen voi rinnastaa mitään muuta yhteiselämän muotoa. Arkkipiispa ei ole pitänyt lähtökohtaisesti ongelmallisena sitä, että avioliitto määriteltäisiin laissa eri tavoin kuin kirkon opetuksessa. Vastauksessaan arkkipiispa korosti kirkon avioliiton pyhyyttä ja muuttumattomuutta. Hän myös totesi, että pieni suomalainen yhteiskunta ei ymmärrä ortodoksista käsitystä, jolla on tukenaan koko ortodoksinen maailma ja sen oppiperinteen muuttumattomat lähteet Kristuksen opetus ja Raamatun totuus.

Vastapainona virallisen kannan muuttumattomuudelle arkkipiispa on muun muassa todennut, että kirkon avioliittokäsitys on kehittynyt aikojen saatossa, ja että yhteiskunnalliset realiteetit ovat vaikuttaneet siihen. Näin hän arvelee käyvän jatkossakin: Papiston kohdalla niitä ei voida hyväksyä. Kyse ei ole ollut pelkästään teoreettisesta pohdiskelusta, vaan tulkintaa samaa sukupuolta olevien parisuhteitten hyväksymisestä on koeteltu tilanteissa, joissa arkkipiispa on etsinyt ratkaisua kirkon maallikkotyöntekijän solmiman rekisteröidyn parisuhteen aiheuttamaan kuohuntaan.

Pyrkimys uudenlaisiin arvioihin ja käytänteisiin on näkynyt arkkipiispan linjausten ohella viime vuosina etenkin Helsingin metropoliitta Ambrosiuksen tehtävässä pohdinnoissa. Vaikka hänkin on katsonut, että avioliitto pysyy jatkossakin vain miehen ja naisen välisenä, on ortodoksisessa kirkossa hänen mukaansa tarpeen parantaa seksuaalivähemmistöjen asemaa. Ambrosius on pitänyt hyvänä, että samaa sukupuolta olevien parisuhteista ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksista voidaan nykyisin keskustella avoimesti.

Tämä edellyttää arvojen ja asenteiden muutosta. Alkuvuodesta sekä arkkipiispa Leo että metropoliitta Ambrosius toistivat näkemyksensä siitä, että muuttuva lainsäädäntö ei tule vaikuttamaan SOK: Ambrosius täsmensi, että vaikka kirkko ei vihikään samaa sukupuolta olevia pareja, kodinsiunauksen toimittaminen on mahdollista.

Uuden avioliittolain voimaanastumisen jälkeen SOK ei ole virallisesti kommentoinut muuttunutta tilannetta. Valtiovallan, eturyhmien tai yksittäisten ihmisten toimesta ei myöskään ole ainakaan näkyvästi esitetty vaatimusta samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä avioliittoon myös SOK: Virallisessa tulkinnassa SOK on pitänyt kiinni perinteisestä avioliittokäsityksestä.

Tavoitteena on selvästi ollut sekä perinteisen ortodoksisen opetuksen aseman turvaaminen SOK: Samalla piispat ovat tunnistaneet seksuaalivähemmistöjen olemassaolon kirkon piirissä ja pyrkineet tunnustamaan heidän oikeutensa kirkon jäseninä. Sekä arkkipiispa Leo että metropoliitta Ambrosius ovat arvelleet, että käsitys parisuhteesta ja perheestä muuttuu SOK: Näyttää siltä, että suhtautuminen samaa sukupuolta oleviin pareihin on kahtalainen: Arkkipiispan mukaan raja samaa sukupuolta olevien parisuhteiden hyväksymisessä kulkee papiston ja maallikoiden välillä.

Velvoittaako kirkon opetus avioliitosta viime kädessä ainoastaan papiston jäseniä ja heidän puolisoitaan?

Ovatko maallikot vapautetut avioliittoa ja perhettä koskevien ihanteiden tavoittelusta? Näin tuskin kirkon johdossa ajatellaan.

Arkkipiispa tasapainoilee tilanteessa, jossa ajasta nousevat uudenlaiset vaatimukset haastavat kirkon perinteisen opetuksen. Vaikka kirkon opetuksen yleistä velvoittavuutta ei ole haluttu kumota, on seksuaalivähemmistöjen asemasta käyty keskustelu pakottanut arvioimaan sitä uudella tavalla. Papiston ja maallikoiden keskuudessa seksuaalivähemmistöjen asemaan ja oikeuksiin liittyvät pyrkimykset saivat luvulla näkyviä muotoja järjestäytymisenä tukiverkostoiksi, aiheesta keskustelemisena kirkollisissa lehdissä ja toimenpiteinä, joilla on pyritty vaikuttamaan kirkon johtoon.

Järjestäytyminen alkoi, kun joukko ortodoksisen kirkon jäseniä liittyi luvun alussa Yhteys-liikkeeseen. Se on vuonna järjestäytynyt ryhmä, joka edistää hyväksyvää ja ihmisarvoista suhtautumista seksuaali- ja sukupuolivähemmistöryhmiin Suomen kirkoissa. Se tarjosi vertaisryhmän ortodoksisille seksuaalivähemmistöihin kuuluville ihmisille sekä pyrki tekemään seksuaalivähemmistöt näkyviksi ja edistämään homoseksuaalisuutta koskevan nykyaikaisen tiedon omaksumista SOK: Tukiryhmiksi järjestäytyminen toi näkyvyyttä kysymykselle seksuaalivähemmistöistä ja synnytti keskustelua.

Vuonna Ortodoksiviestissä keskusteltiin homoseksuaalisuudesta ja rekisteröidyistä parisuhteista. Keskustelu lähti liikkeelle, kun piispoilta toivottiin lehden sivuilla selkeää kantaa homoseksuaalisuuteen. Niissä otettiin muun muassa myönteinen kanta samaa sukupuolta olevien parisuhteiden kirkollista siunaamista kohtaan, korostettiin erilaisuuden suvaitsemisen ja kunnioittamisen tarpeellisuutta sekä tuotiin esille psykiatrian ja lääketieteen näkökulmat homoseksuaalisuudesta synnynnäisenä taipumuksena.

Ortodoksiviestissä käydyn keskustelun seurauksena Yhteys-liikkeessä mukana olevat ortodoksit pyysivät liikkeen internetsivuille täsmennystä ortodoksien tavoitteista. Keskustelu virisi uudelleen Aamun Koiton sivuilla, kun vuosi käynnistyi homoseksuaalisuutta käsitelleellä numerolla.

Kahden papin, Heikki Huttunen ja Timo Lehmuskosken, haastatteluissa tuotiin esille tarve etsiä homoseksuaalisuutta ymmärtävää näkemystä. Huttunen esitti, että homoseksuaalisuuteen tulisi asennoitua pastoraalisena eli sielunhoidollisena eikä dogmaattisena eli opillisena kysymyksenä. Huttunen myös perusteli ortodoksien Yhteys-liikkeeseen osallistumisen tärkeyttä sellaisen keskustelun edistämiseksi, jossa hyväksytään kaikki ihmiset.

Lehmuskoski tarkasteli homoseksuaalisuuden kohtaamista rippi-isän näkökulmasta ja pohti kärsimyksen ja rakkauden merkitystä homoseksuaalisen ihmisen elämässä. Soini luonnehti homoseksuaalisuutta poikkeamaksi ja painotti pidättyväisyyttä ja kilvoittelua keinoina, joilla homoseksuaali kristitty voi elää kirkon ideaalien mukaisesti.

Hän paheksui pappien osallistumista Yhteys-liikkeeseen. Keskustelu jatkui lehden seuraavissa numeroissa. Hänen mukaansa Raamattu johdonmukaisesti tuomitsee homoseksuaalisuuden eikä anna perusteita suvaitseville tulkinnoille. He painottivat, että sielunhoidollinen lähestymistapa mahdollistaa kuitenkin asioista keskustelemisen ja kaikkien ihmisten kunnioittamisen.

Tämän jälkeen joukko venäläistaustaisia seurakuntalaisia ilmaisi huolensa, pitäytyykö SOK oikeassa opetuksessa homoseksuaalisuutta koskien. Kirjoittajien kanta ilmiöön oli torjuva, ja he toivoivat piispojen puuttumista asiaan. Arsenin mukaan kirkon selkeä kanta oli jo tuotu esiin aiemmissa lausunnoissa. Lehti julkaisikin uudelleen piispainkokouksen lausunnon rekisteröidyistä parisuhteista vuodelta Piispainkokoukselta saatiin aiheeseen liittyen kannanotto maaliskuussa , kun se antoi päätöksen sille tehdystä kantelusta SOK: Kantelun takana oli kolme maallikkoteologia, jotka olivat vaatineet piispoja ryhtymään toimiin kirkon työntekijöiden nimien poistamiseksi Yhteys-liikkeen nettisivuilta.

Piispojen mukaan mikään julistus ei voi muuttaa kirkon opetusta. Siinä painotettiin avioliittoa koskevan opetuksen pysyvyyttä. Kiistaa herättänyt osallistuminen Yhteys-liikkeen toimintaan ei selvästikään muodostanut piispojen mukaan uhkaa kuuliaisuudelle kirkon oppia kohtaan. Myöhemmin samana vuonna ilmestyi Hannu Pöyhösen kirjoittama kirjanen Homoseksuaalisuus ortodoksisen perinteen valossa. Teoksessa pääpaino oli poiminnoilla Raamatusta, kirkkoisiltä ja ortodoksisilta ohjaajavanhuksilta.

Niiden perusteella Pöyhönen esitti johtopäätöksenään, että ortodoksisen kirkon kanta homoseksuaalisuuteen on jyrkän kielteinen. Arkkipiispa kertoi luottavansa papiston kykyyn tutkia teosta avoimin silmin. Lehti toi myös esille anonyymina pysyttelevän papin kannan. Papin mielestä kirja ei onnistunut tuomaan esille pastoraalista näkökulmaa vaan vain vahvisti sekä homoseksuaalisuudesta vallitsevia kielteisiä käsityksiä että eri tavoin kysymykseen asennoituvien vastakkainasettelua.

Yhtenäisen tulkinnan sijaan kirkon perinne näyttäytyy moniäänisenä. Seuraavan kerran keskustelua käytiin Ortodoksiviestissä, joka uuden avioliittolain voimaantuloa ennakoiden keskittyi loppuvuoden numerossa avioliittoon ja homoseksuaalisuuteen. Lehdessä haastateltu arkkipiispa Leo korosti kirkon yhtenäisyyttä avioliittoa koskevassa opetuksessa ja ounasteli, että SOK: Molemmat esiintyivät omilla nimillään ja kasvoillaan.

Haastattelussa käsiteltiin sekä seksuaalivähemmistöön kuulumisen kipupisteitä että kirkon jäsenyyttä ja kirkon elämään osallistumista. Kirkollisen vihkimisen puuttuminen samaa sukupuolta olevilta pareilta ei ollut kummallekaan kynnyskysymys.

He myös toivat esille seurakuntalaisten ja etenkin papiston hyväksyvän asennoitumisen homoseksuaaleja kohtaan. Salminen korosti jokaisen ihmisen kokonaisuutena ja Kristuksen kuvana kohtaamisen tärkeyttä. Vaikka seurakunnan käytännöt ovatkin ristiriidassa kirkon homoseksuaalisuutta koskevan jyrkän opetuksen kanssa, Salminen ei nähnyt tilanteessa suurta ongelmaa. Kysymystä samaa sukupuolta olevien parisuhteesta ja avioliitosta ei tämän jälkeen ole käsitelty kirkollisissa lehdissä.

Uuden avioliittolainsäädännön voimaan astumisen myötä keskustelu näyttää toistaiseksi laantuneen. Samaa sukupuolta olevien parisuhteesta käyty keskustelu ei ole rajautunut pelkästään SOK: Tämä on seurausta ortodoksisen kirkon rakenteesta, joka liittää paikalliskirkot toisiinsa.

SOK kuuluu hallinnollisesti Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin alaisuuteen. Autonomisena paikalliskirkkona SOK on osa ortodoksisten kirkkojen maailmanlaajaa kirkkoperhettä. Yhteinen oppi ja järjestys ovat keskeinen ortodoksista kirkkoa koossapitävä tekijä.

Maailmanlaajasti katsottuna ortodoksiset kirkot asennoituvat seksuaalivähemmistöihin torjuvasti, jopa fundamentalistisesti.

Kumpikin kirkko tuomitsi heteroseksuaalisuudesta poikkeavat seksuaalisuuden muodot luonnottomina ja synnillisinä. Yhdysvalloissa Amerikan ortodoksinen kirkko on torjuvan kannan ohella korostanut homoseksuaalien pastoraalisen kohtaamisen tärkeyttä.

Aktiivinen homoseksuaalisuuden toteuttaminen nähdään kuitenkin esteenä kirkon sakramenttielämään osallistumiselle. Suomessa pappien liittyminen Yhteys-liikkeen toimintaan ja tavoitteisiin huomattiin Konstantinopolin patriarkaatissa. Patriarkan mukaan tilanne olisi pikaisesti saatettava ortodoksisen perinteen mukaisiin uomiin. Lisäystä ei voi pitää niinkään teologisena, vaan se on luonteeltaan sosiologinen.

Leo myös kertoi metropoliitta Ambrosiuksen pyytäneen Yhteys-liikkeen allekirjoittajia vetämään nimensä pois. Samaan aikaan Suomen tilanteeseen reagoitiin myös Venäjän ortodoksisessa kirkossa. Moskovan patriarkaatissa homoseksuaalisuus tuomittiin jyrkästi ja sieltä kantautuneitten tietojen mukaan arkkipiispa Leon suhtautumista pidetiin liian liberaalina.

Venäläinen osapuoli nosti jopa esille mahdollisuuden venäläisen hiippakunnan perustamisesta SOK: Kysymys avioliitosta ja samaa sukupuolta olevien parisuhteista tuli yleisortodoksisesti ajankohtaiseksi vuonna , kun Kreetalla kokoontui ortodoksisten paikalliskirkkojen suuri synodi. Ortodoksisten kirkkojen äänenä esiintynyt synodi julkaisi joukon asiakirjoja ajankohtaisia kysymyksiä koskien.

Yksi asiakirjoista käsitteli avioliittoa. Dokumentissa korostettiin sekä avioliiton pyhyyttä että sen pysyvyyttä miehen ja naisen välisenä liittona. Muunlaiset yhteiselämän muodot eivät mahdu ortodoksien avioliittokäsityksen piirin. Synodin päätökset ovat velvoittavia kaikille ortodoksisille paikalliskirkoille.

Arkkipiispa Leo on viime vuosina eri yhteyksissä muistuttanut, että Suomen kirkon on ajankohtaisissa kysymyksissä mukauduttava yleisortodoksiseen näkemykseen vain paikallisesta kontekstista nousevien tulkintojen sijaan. Syyksi hän mainitsi Suomessa omaksutun pastoraalisen linjan poikkeamisen asiakirjan keskiaikaan sidoksissa olevasta ajattelusta.

Ambrosiuksen mukaan kirkko ei silti Suomessakaan tulisi hyväksymään sukupuolineutraalia avioliittoa omien jäsentensä kohdalla.

Kirkon hallinnon korkeimmilla tahoilla on kuitenkin korostettu synodin päätösten velvoittavuutta. Patriarkka Bartolomeos nosti synodin avioliittoa koskevan opetuksen näkyvästi esille tervehdyksessään SOK: Patriarkka teroitti, että synodin päätökset velvoittavat opettamaan ja toimimaan niiden mukaisesti.

Patriarkan mukaan kirkko ei hyväksy avioliitosta poikkeavaa jäsentensä yhteiselämää sen enempää samaa tai toista sukupuolta olevan kanssa. Avioliittoa käsitteli samaisen kokouksen avaussanoissaan myös arkkipiispa Leo.

Hän luonnehti nykyaikaa aatteellisten rintamalinjojen ja normatiivisten ideologioiden aikakaudeksi. Yhdeksi aatteelliseksi valintatilanteeksi hän nimesi avioliiton määritelmän. Siinä itäinen kristillinen, juutalainen ja islamilainen kulttuuri ja ajankohtainen suomalainen avioliittokeskustelu ovat törmäyskurssilla.

Leon mukaan avioliittoon liittyvä ortodoksinen ajattelu on tiiviisti yhteydessä traditioon, jossa hän — Kreetan synodin määrittelyihin liittyen — korosti uskollisuutta ekumeenisten kirkolliskokousten ja kirkkoisien perinteelle. Sen enempää Kreetan synodin avioliittoa koskevien päätösten kuin Suomen uuden avioliittolain vaikutuksista SOK: Samaa sukupuolta olevien parisuhteita ja avioliittoa koskevassa kysymyksessä SOK on tilanteessa, jossa sen on arvioitava suomalaisen yhteiskunnan ja kulttuurin muutoksiin reagoimista ortodoksisten paikalliskirkkojen keskinäisen yhteyden kannalta.

Arkkipiispa Leo on esiintynyt yleisortodoksisen perinteen puolustajana, mutta myös merkkejä liberaalimmasta ajattelusta on näkynyt.

Pian kolmekymmentä vuotta jatkuneesta keskustelusta voidaan edellä esitetyn perusteella erotella viisi pääjuonnetta. Kirkon viralliset kannanotot samaa sukupuolta olevien parisuhteita ja tasa-arvoista avioliittolakia koskien. Virallisissa kannanotoissa on korostettu ortodoksisen avioliittokäsityksen pysyvyyttä: Homoseksuaalisuutta ei kirkon kannanotoissa ole suoranaisesti käsitelty. Piispojen kommentit ja linjaukset seksuaalivähemmistöjen asemaan liittyvissä kysymyksissä.

Keskusteluun osallistuneet piispat tunnistavat seksuaalivähemmistöjen olemassaolon kirkossa, mutta eivät ole järin voimakkaasti ajaneet heidän oikeuksiaan. Yksittäistapauksissa arkkipiispa on asettunut tukemaan seksuaalivähemmistöön kuuluvaa kirkon maallikkotyöntekijää.

Piispojen varovainen mutta suvaitsevaisuutta etsivä asenne kielii siitä, että kirkon johdossa on hyväksytty yhtenäiskulttuurin murroksen ja perhemuotojen moninaistumisen vaikutukset SOK: Näkyvimmin tämä on tapahtunut Yhteys-liikkeen muodossa.

Järjestäytyminen on synnyttänyt keskustelua ja herättänyt vastustusta. Piispat eivät ole halunneet estää ortodoksien osallistumista Yhteys-liikkeen toimintaan. Keskustelu on tuonut kuuluviin kirkon piirissä eri rooleissa toimivien ihmisten elettyä todellisuutta. Äänensä kuuluviin ovat saaneet seksuaalivähemmistöihin kuuluvat, heidän asemansa kohentamista toivovat ja heidän olemassaoloonsa jyrkästi suhtautuvat ortodoksit. Konstantinopolin patriarkaatin ja Moskovan patriarkaatin taholta SOK: Kun näin jäsenneltyä keskustelua peilataan tämän artikkelin alussa esiteltyyn Ortodoksiviestin pääkirjoitukseen, samaa sukupuolta olevien liitoista käyty keskustelu näyttää olevan todellisempi ilmiö kuin pääkirjoituksessa kuvattiin.

SOK ei ole ollut asiassa hiljaa. Piispainkokous on lausunut asiassa kantansa kolmeen otteeseen. Yksittäisistä piispoista arkkipiispat Johannes ja Leo sekä metropoliitta Ambrosius ja piispa Arseni ovat tuoneet esille näkemyksiään.

Virallista kantaa edustavien piispojen lisäksi keskusteluun ovat osallistuneet eri rooleissa toimivat ortodoksit. Alusta asti keskustelua ovat hallinneet kaksi päänäkemystä: Nämä kaksi kantaa on toistuvasti tuotu esille keskustelussa.

Kummankin näkökulman kannattajien keskuudessa on viime vuosikymmeninä ilmaistu toive, että piispat antaisivat asiassa selkeää ohjeistusta. Yksi keskustelun piirteistä näyttäisikin olevan kirkon jäsenten halu pysyä dialogissa kirkon virallisen opetuksen kanssa — miten se määritelläänkin ja kenen toimesta. Onko keskustelu vuosien saatossa edistynyt?

Ainakaan mitään perusjännitteen laukaisevaa ratkaisua ei ole löytynyt. Syvällistä teologista pohdintaa ei myöskään vuosien ja jälkeen ole harjoitettu, vaan keskustelu on pitkälti muodostunut päänäkemyksiä tukevista mielipiteistä. Kaksi vastakkaista päänäkemystä näyttävät keskustelun myötä kiteytyneen. Keskustelu on myös osoittanut, miten tärkeä rooli on ortodoksisen perinteen arvovallalla ja tulkinnalla. Kantavana metatasona voidaankin pitää kysymystä auktoritatiivisten lähteitten merkityksestä ja tulkinnasta nykyajassa.

Miten kirkon tulisi arvioida oman perinteensä sisältöjä ja velvoittavuutta tilanteessa, jossa kasvanut lääketieteellinen tieto ja yhteiskunnassa vallitsevat arvot myös rakentavat kirkon jäsenten ymmärrystä ja asenteita? Tähän ei ole muodostunut selkeää vastausta. Kirkollisissa lehdissä keskustelu lähti liikkeelle seksuaalivähemmistöjen olemassaolon toteamisesta.

Keskeisin muutos lienee tapahtunut seksuaalivähemmistöjen asemassa kirkon sisällä. Vaietut homoseksuaalit ovat keskustelun edetessä tulleet näkyviksi. Keskustelun tuoreimmat kerrokset antavat viitteitä siitä, että nykyisin he myös ovat suhteellisen ongelmattomasti osa seurakuntatodellisuutta. Homoseksuaalisuuden tuomitsevat näkemykset eivät silti ole kaikonneet. Tilanne kirkon sisällä on jännitteinen, vaikka merkkejä suoranaisesta hajaannuksesta ei ole nähtävissä. Alussa esitelty pääkirjoitus implikoi, että uuden avioliittolain vaikutukset koskettavat laajasti SOK: Homoseksuaalisuudesta ja samaa sukupuolta olevien parisuhteista käydyn keskustelun nojalla on perusteltua olettaa, että SOK saattaa lähitulevaisuudessa joutua pohtimaan suhtautumistaan jakolinjaan, joka kulkee suomalaisessa yhteiskunnassa vallitsevien arvojen ja kirkon perinteisen seksuaalietiikan välillä.

Kirkollisten ulkosuhteitten ja etenkin Konstantinopolin äitikirkkoon olevan kanonisen siteen johdosta on todennäköistä, että SOK ei tällöin voi sivuuttaa seksuaalietiikan vallitsevaa yleisortodoksista tulkintaa ja Kreetan synodin opetusta avioliitosta. Kirjoittaja on teologian tohtori, joka työskentelee vakinaistamispolussa olevana yliopistotutkijana Itä-Suomen yliopiston teologian osastossa.

WILMA SOTKAMO ILMAINEN SEKSIDEITTI HOMOSEKSUAALISEEN