Homoseksuaaliseen hiusmallit pyöreät kasvot sexi tarinoita

Ei se tuntunut yhtään hankalalta. Oman asumisen aloittaminen oli niukkaa. Kävimme naapurissa soittamassa, jos tuli jotain niin kiireistä, ettei sitä voinut kirjeellä hoitaa. Aikaa ei todellakaan kulunut somessa, kun sitä ei ollut. MustavalkoTV meilläkin oli ja siinä tosi huono kuva.

Voi nuoren parin onnea, sen näkee kauas! Seitsemänkymmenluvun värit olivat kyllä tosi psykedelisiä. Muistan yhden puolituttuni, ikäiseni,silloin nuoren naisen joka maalasi huoneensa violetilla ja keltaisella!

En sittemmin kuullut kuinka hän voi niissä väreissä: Ihan lapsiahan myö oltiin! Paitsi värit niin kuviotkin saattoivat olla psykedelisiä. Minulla oli haalaripuku, joka oli niin kiemurainen, että varmaan silmissä vilisi niillä, jotka minua kohti tiirasivat.

Violetti ja keltainen tuovat mieleen Oulun yliopiston seinät. Siellä on isoja pintoja väreillä, jotka ovat kuin suoraan lasten värikynistä.

Minua on mietityttänyt nuo värit viime aikoina. Luin yhden kotimaisen kirjan, ja minusta tuntui, että se eli luvussa. Sinun tekstistä paistaa oma kokemus. Luin jostain muualtakin luvun väreistä. Itse sijoitan nuo älyttömät värit juuri luvulle, kun edellisen hahmoton aivan erilaisena värien kautta, hyvin hillittynä. Mainitset Oulun yliopiston seinät tuossa edellisessä kommentissa. Ne järkyt oranssit seinät, väriä niin ulkoseinissä kun sisällä. Ja Linnanmaan opiskelija-asunnot, nekin erottuivat väreinä ja sama jatkui sisällä.

Punaiset seinät ja lattia vielä luvulla. Kyllä minunkin muistikuvissani luku oli harmaata ja nuorisomuotiakaan ei vielä ollut. Tytöt pukeutuivat kuin aikuiset naiset, minullakin on ylioppilaskuvassa hyvin rouvamainen habitus, laitetut hiukset ja jakkupuku.

Jo parin vuoden päästä oli suorat hiukset, Afrikka-mekko, microshortsit ja maxihameet. Minulla nousee mieleen elokuva, jossa on onnistuneesti toteutettu luvun värimaailmaa ja elämää muutoinkin, Saara Cantellin Tähtitaivas talon yllä. Ja eikös myös joissain lastenelokuvissa mm. Risto Räppääjissä ja Onnelissa ja Annelissa ole tätä tyyliä. Äärest ihanat nuo kuvat onnellisesta nuoresta perheestä! Isän silmien loiste - siitä ei voita mikään! Juu, hää ol nii onnessaan ja ihmeissään. Pojalla oli paha koliikkikin, mutta ei se masentanut ja tuossa kuvassa se on jo ohi.

Kyllä on niin lukua, niin lukua! Kammosin itse pitkään kaikkea ko. Mutta oranssi ja vihreä ja varsinkin niiden yhdistelmät, ei kiitos! Huomasithan eteisen oransiin seinän! Mulla oli tuossa kuvassa pitkä kirjava intianpuuvillahame, mutta se ei näy.

Miehen farkut olivat mallia bell bottom, tosi leveät nilkoista. Siinä kuvataan kolmen sukupolven naisia, luvun, luvun ja nykyajan. Kun harmaista sotakuvista siirrytään leiskuviin hippivuosikymmenen näkymiin, niin siinä kyllä häikäistyy. Se on muutoinkin hyvä leffa.

Se mikä luvulta jäi hyväksi perinnöksi oli tietty rentous niin pukeutumisessa kuin sisustuksessakin. Sitä ennen oli aika tarkkoja sääntöjä, yo-juhliinkin piti olla jakkupuku päivällä ja iltajuhlaan juhlamekko.

Kaiken tuon minkä kirjoitit voisin allekirjoittaa oranssine kukkineen ja S: Meillä presiis samat ja muutama karmea tapetti ekasta kodista Pellosta heti luvun alusta. Harmi ettei ole värikuvia tuolta ajalta, otettiin kyllä, mutta ovat muuttuneet käyttökelvottomiksi. Vanhojen kuvien katselu, vanhojen vaatteiden tutkiskelu ja muutenkin muistelu kuuluu nykyään jokaiseen päivään.

Ei suinkaan me olla tultu vanhoiksi? Parhaimmat, hyvin säilyneet esim. Muistelot herää taas, kun joulukoristeet, joululiinat ym. Silloin ei ollut niin kovin monia vaihtoehtoja kuin nykyään, joten monesti kaikilla oli ihan samoja vaatteita. Raskaana olevilla oli mm yleinen univormu ruskeat samettilappuhaalarit, ja lapsilla oli ulkona Reiman puvut, kahta tai kolmea väriä. Suurin osa meidänkin kuvista on mennyt liian huonoksi. Kuvien kiinnitysprosessissa on ilmeisesti tehty jotain väärin.

Unto on onneksi saanut pelastetuksi joitain. Riitta, minulla on nostalgialaatikko varastossa, pikkutavaraa. Haen sen aika ajoin ja ihmettelen. Eläkkeellä on mukava mietiskellä ja järjestellä muistojaan.

Hyvä, että olet onnistunut säilyttämään jotain, mikä kelpaa retroilijalle. Joulu on ihan parasta perinteiden aikaa. En tiedä, kenen mielestä karvojen määrä muka määrittelee feminismin asteen. Ehkä joidenkin luvun naisliikkeen tyyppien? Suosittelen omaksumaan modernin feminismikäsityksen. Sen mukaan naiset saavat askarrella joulukransseja, katsoa jääkiekkoa, kasvattaa tai ajella karvoja tai tehdä mitä vaan lystäävät - ja niin saavat miehetkin.

Olen tosiaan tuohon ajattelutapaan törmännyt aika useasti juuri viime aikoina, siksi älähdinkin. Eli kyllä tuo ajattelumalli on vieläkin vallalla ainakin tietyissä piireissä. Mutta onneksi on modernimpiakin suuntauksia kuten viimeisestäkin linkistä tuossa postauksessani käy ilmi.

Itse en ajele karvojani vain miehen iloksi, vaan tunnen oloni inhottavaksi karvaisena. Jopa viimisillään raskaana ajelin alapääni sileäksi, vaikka ison vatsan takia hiukan pelottikin tuleeko karvat lähtemään vai saanko aikaiseksi vain haavoja. Ilmotin silloin jopa miehelle, että hän saa ajella minut paljaaksi jos itse en yletä. Kyllä varmaan feminismissä "yleisesti ajatellaan", jos nyt tällaista ilmaisua voi ylipäätään käyttää, että jokainen saa tehdä karvoilleen mitä haluaa.

Mutta toisaalta siinä on se näkökohta, että mitä enemmän karvattomuutta näkyy, sitä enemmän se luonnollistuu ja muuttuu normiksi, ja sen vastustaminen taas olisi feministinen teko. Naisen karvattomuus ripsistä alaspäin on aika ikävä normi mm.

Tällä tavalla ajateltuna karvanpoisto vertautuu kauneusleikkauksiin, jotka ovat nekin "luonnottomia", hankalia ja vaarallisia ja tuottavat hirveästi rahaa joillekin, koska jotkut tuntevat, että eivät kelpaa sellaisina kuin ovat kärjistys. Eroa esimerkiksi meikkaamiseen on: Meikkaaminen on myöskin luonnonvalintaa tukevaa toimintaa: Nykymuoti on pitkälti peräisin pornosta, mutta kyllä karvoja poistettiin jo antiikin aikaan.

Uskon myös, että jos ihmiselle antaa partaterän ja luppoaikaa, jossain vaiheessa hän alkaa muotoilla sillä karvojaan, oli mitään malleja olemassa tai ei. Me nyt vain olemme lajina sellainen, joka tykkää viritellä ulkonäköään jo ihan huvinkin vuoksi. Toivon mukaan karvoja ajellaan pääasiassa huvikseen eikä siksi, että niin olisi pakko tehdä. Itse olen miettinyt, että meneeköhän tämä karvattomuusmuoti taas jossain vaiheessa ohi antiikinkin jälkeen ei olla koko aikaa oltu ajelemassa , vai pitääkö karvanpoistoteollisuus tämän jatkuvasti voimissaan?

Ja jos menee, niin voiko se koskea naisia? Eihän tästä ole kauaakaan, kun partainen mies oli aivan totaalisen ällö, eikä sellaisesta kiinnostunut kuin pieni ja vähän omituinen osa naisista.

Nykyään enemmistö naisista taas tuntuu pitävän partasuita erittäinkin kuumina, kun partaisuus on jälleen muodissa. Voivatko puska tai kainalokarvat myös palata edustamaan seksikkyyttä?

Käyn aika usein Ruotsissa uimassa, ja olen siellä huomannut, että nuorilla naisilla on nykyisin enemmän karvoja mitä suomalaisissa uimahalleissa näkee. En tiedä kertooko tämä muodin muutoksesta vai onko ollut ihan sattumaa.

Mitään rumaa, epähygieenistä tai hankalaahan karvoissa ei an sich ole. Olemme nykyisin vain omaksuneet tällaisen ajatuksen. Ihan yhtä lailla voisimme ajatella, että esimerkiksi kainalokarvat ovat viehättävät ja seksikkäät, ja että ajeltu kainalo näyttää rumalta ja epänaiselliselta. Mun mielestä tässä muodissa suurin ongelma on juuri tuo normittavuus. Että karvallisuutta pitää jotenkin perustella, ja karvoja pitäisi hävetä.

Sehän nyt on ihan järjetöntä. Pidän outona myös ajatusta, että miehellä olisi ongelmia naisten karvojen kanssa lähikontaktissa, luulisi, että luonnonvalinta olisi sellaiset tapaukset jo karsinut: Sama ilmiö havaittavissa muuten Saksassa ainakin Cityn Walter de Campin mukaan: P - karvat ovat tekemässä paluuta ja nimenomaan alle kolmekymppisten keskuudessa.

Ja toki mitä enemmän julkkikset sitä mainostavat, sitä enemmän siitä tulee "hyväksyttävää" - kauneusihanteita ja trendejä kun Hollywoodista baittaamme, halusimme tai emme.

Ja nimenomaan - juuri tuota vieroksun, että pitäisi jotenkin perustella omaa valintaansa! Tai tulla lokeroiduksi sen perusteella. Sinänsä karua, ja varmasti pornolla on tässä osansa. Mutta vastaavasti taas tunnen myös miehiä, jotka vannovat puskan perään.

Varmaan samalla tapaa yksilöllistä kuin meille naisillekin valita että trimmaammeko vai emme Ja siis - itsehän sheivaan, koska preferoin sitä. En sheivailisi, ellen haluaisi, so. Jenkeissähän käsittääkseni käsivarsikarvatkaan eivät enää ole 'normi' vai ovatko taas?

Jos haluaisin miehen luolamiehenvaistoon feromoneillani vedota, en sitten varmaankaan myöskään käyttäisi deodorantteja, parfyymeja, suihkusaippuaa, shampoota tai tuoksuvia kosteusvoiteitakaan Hikoilen melko helposti, joten pelkkä ajatuskin puistattaa jo itseänikin. D En myöskään hirveästi diggaa miehistä, jotka eivät aja naamaansa tai käytä deodoranttia Mä olen ollut niin pitkään suhteessa ja puhun miespuolisten kavereitteni kanssa oikeastaan pelkästään treenaamisesta, hevistä ja taiteen olemuksesta, joten mulla ei ole hajuakaan siitä, mitä miehet yleensä karvoista ajattelee eikä kiinnostakaan, muuten kuin tällaisen keskustelun osana.

Mutta viittasin tuossa siis siihen, että jos naisessa kasvavat karvat olisivat olleet miehille kynnyskysymys, niin eiköhän niiden kyseisten miesten suku olisi hiipunut suht pian: P Se perustelu, että karvoista olisi hirveästi haittaa seksuaalisessa kanssakäymisessä ei siksi vaan toimi. Mieltymyserot ovat sitten eri juttu. Nykyäänkin varmasti löytyy sekä karvattomuudesta että karvoista diggailevia, sekä niitä joille asia on yhdentekevä.

Ihan samalla tavalla kuin muodin heilahteluista riippumatta osa miehistä pitää laihoista naisista, osa normaalipainoisista ja osa pyöreistä. Varmaan vielä se oikein laihoista pitävien osuus on aika pieni, vaikka se muoto on jatkuvasti eniten esillä. Ja vaikka peppu on naisilla se ykkösmuokkauskohde, eivät tissimiehet ole minnekään kadonneet. Mä ajoin käsivarsistani karvat joskus nuorena ihan säännöllisesti, kun en vaan tykännyt niistä.

Enkä todellakaan saanut yhtään mistään mallia siihen. Paitsi ehkä jostain muotilehdestä, jos niissä ei näkynyt käsissä karvoja, en osaa sanoa? Mutta ei se ainakaan mikään yleinen muoti ollut, päinvastoin sitä ihmeteltiin kovasti, "nehän kasvaa paljon paksumpina takaisin" ym. Mjoo, feromonithan ei siis haise. Ehkä tuoksuvien tuotteiden tarkoitus on pyrkiä vahvistamaan feromoneja, eikä peittämään niitä. Muistaakseni joskus on tutkittu, että ne hajusteet, mihin ihminen mieltyy, ovat sellaisia, jotka vahvistavat hänen ominaishajuaan, en sitten tiedä.

Että se vastakkaista sukupuolta houkuttelevan "tuoksun" levittäminen, mitä karvojen pitäisi tehdä, ei ole ihan sama kuin pahalta haiseminen: D On myös väitetty, että iso osa miehistä pitäisi pitkistä hiuksista siksi, että pitkät hiukset pystyvät levittämään feromoneja tehokkaammin kuin lyhyet, ja siksi niitä pidettäisiin viehättävimpinä Itse kyllä ajan kainalot nimenomaan siksi, että kyllä mun mielestä haisee kahta kauheammalle.

Ehkä pitäisi kysyä mieheltä, että olenko jotenkin mystisesti enemmän hot, jos en aja: En ole koskaan ymmärtänyt tätä varsinkin keskustelupalstoilla jatkuvasti pyörivää keskustelua "luonnollinen vs. Miksi ihmeessä mua kiinnostaisi kenenkään muun karvat? Miksi ketään kiinnostaa toisen ihmisen karvoitus?

Mä ainakin haluan saada tehdä, tai olla tekemättä karvoilleni ihan mitä lystään, ilman että kenelläkään on siihen mielipidettä. No jos on kiinnostunut kulttuurisista ilmiöistä, niin on kiinnostunut myös tällaisista aiheista. On tämä musta mielenkiintoinen ilmiö niin kulttuurihistoriallisesti kuin sosiologisestikin. Kuten myös se, että mitä yhteiskunnasta ja ihmisistä kertoo se, että näitä kysymyksiä keskustelupalstoilla ruoditaan.

Että vaikka mua ei kiinnosta sun karvanpoistopolitiikka, on se kuitenkin kirjaimellisesti poliittista ilmiötasolla, ja sitä kautta kiinnostavaa. Ja aika usein nais ruumista koskevat kysymykset ovat feministisiä kysymyksiä, sattuneesta syystä: Hyvät kanssabloggaajat ja -kommentoijat, en minä  teistä puhunut. Vaan niistä vauvapalstalle kirjoittelevista naisista, joille on hengen asia minkälainen karvoitus muilla naisilla on.

Niille, joille sillä oikeasti tuntuu olevan merkitystä - niinkin paljon että siitä "vääränlaisesta" karvoituksesta pitää ruveta haukkumaan ja osoittelemaan sormella. Niille, joiden mielestä oma tapa on ainoa oikea, ja muunlailla toimivat ovat automaattisesti likaisia, saastaisia, täynnä tulehduksia, ärtynyttä ihoa ja epäonnistunutta seksielämää.

Kiinnostuneisuus kulttuurisista ilmiöistä on mielestäni täysin eri asia, kun olla konkreettisesti kiinnostunut naapurin karvoista. Kuten kirjoitin, eivät ne  karvat  liity mitenkään feminismiin. Itse ilmiö liittyy, ne karvat vain ovat. Tai no, vähän kurissa pidetty karvakasa, mutta ihan rehellisesti karvainen alakerrasta.

Sheivaan sääret, bikinirajan ja kainalot. Sääret sheivaan luultavasti yleisen ilmapiirin vuoksi, kainalot sekä ilmapiirin vuoksi että deodorantin käytön helpottamiseksi. Alakerralle olen uhrannut eniten ajatusta ja se onkin kehittynyt luonnontilasta teini-iässä vauhtiviivaan, hetkelliseen posliiniin ja vauhtiviivan kautta nykyiseen hämäävän luonnollisen näköiseen olotilaansa.

Kahdenkympin ja kolmenkympin puolivälissä iällisesti nyt. Poika oli kova katsomaan pornoa ja kinusi posliinia. Itse hiihtelin ihan luomuna tuota ennen. Sääret ja kainalot vain ajelin. Ikinä en itse tykännyt olla karvaton tai edes vähässä karvassa, kutitti, pisteli ja hankasi ikävästi seksin aikana. Sitten hieman aikuistuin ja tulin siihen tulokseen, että en toisten takia rupea ajelemaan ja päädyin nykyiseen "kampaukseeni".

Iho pysyy parempana, kun ei hankaudu tai ärry ajelemisesta tai muistakaan aktiviteeteista. Vain kahdelle seksikumppanille tätä on esitelty, eikä kumpikaan ole valittanut. Itse en ole koskaan nähnyt karvatonta miestä "livenä". En muistaakseni sekasaunassa en tosin kyllä kovin tarkasti ole skannaillut , enkä vällyjen välissä. Mieheni haluan siis mahdollisimman karvaisena naamasta ja muualtakin. Ei millekään alkukantaiselle apinatasolle kuitenkaan, mutta jotenkin tykkään sellaisista karvaturreista silti enemmän.

Ajatuksellisesti yhdyn täysin Fitness Führerin kirjoituksiin oli hyvää luettavaa, kiitos! Kukin tehköön karvoillaan mitä haluaa. Kulttuurillisesti ilmiö on minustakin erittäin mielenkiintoinen. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että kaikki karvat on naisella ok, jos olet sellainen villi luonnonlapsi.

.. Tuttuja kasvoja, tuttuja nimiä, tuttuja tapahtumia. .. 5Englannin sex/gender - sanojen suomentuminen yksinomaan sukupuoleksi on .. Charon kiteyttää aikakauslehden tehtävän sanomalla, että sen on kerrottava tarina uudet (ja suomalaisaineistossa täysin poissa olevat) aiheet, kuten homoseksuaalisuus ja naisten. 2. huhtikuu sijoittuvat sekä opettajana työskentelevän Vernan tarina äitiyteen . sex–gender -jaottelun on feministitutkijoiden keskuudessa jo vuosia todettu ovenkarmiin kasvot kohti katulampun valoa. sade ja virrat, taivaan ja meren sini, kynnet ovat korallia, hiukset silkkiä, .. Pohkeet pyöreät ja voimakkaat. Pretestaton hautausmaan katakombeissa on Susanna-tarina . tiikkiä Gayle Rubin muotoili sex/gender system -käsitteen, jonka hän leimasi junnainen homoseksuaalisuuden halu tai homoseksuaalisen parin kyseessä yhdeltä kasvot, toiselta rinnat, kolmannelta sääret ja niin edelleen. Sormus on pyöreä. Eihän sivistynyt nainen saa lyödä miestä nyrkillä naamaan. Olen tosiaan tuohon ajattelutapaan törmännyt aika useasti juuri viime aikoina, siksi älähdinkin. Silti hymyt ovat leveät, ja onni paistaa pienen perheen kasvoilta oranssiunikon alla, viidakkoverhojen katveessa. Yritän selittää hänelle englanniksi että tuo mitä hän teki oli todella epäkunnioittavaa. Minulta pääsi unohtumaan, että se etten ole naimisissa tarkoittaa joillekin, että olen yleisesti saatavilla, ellen peräti tarjolla. Mun osoite on lähellä, tai voin tulla sun luokse.

Mies etsii miestä homoseksuaaliseen turku sihteeri sex work

HOMO UHKEITA MIEHET MEGA MEIS